Valtiotornin Ainoa Oikea Joulukalenteri 2008

Tasan 118 vuotta sitten, 15. päivänä joulukuuta 1890 Sioux-intiaanien kuuluisa päällikkö ammuttiin kahakassa, jossa intiaanit hyökkäsivät aseellisesti Yhdysvaltain hallituksen intiaanipoliiseja vastaan.

Jostain syystä tätä rähinöitsijää pidetään jotenkin sankarillisena ja parempana kuin poliiseja. Tosiasiassa Istuva Härkä oli kapinoitsija, joka järjesti useita aseellisia kapinoita kotimaataan vastaan. Suomenkin rikoslain 12 luvun 4 § mukaan hänet olisi pitänyt tuomita törkeästä maanpetoksesta elinkautiseen vankeuteen!

Kummallinen on myös käsitys intiaaneista jotenkin "jaloina villeinä" 1800-luvulla intiaanit eivät olleet enää aikoihin olleet millään muotoa ns. "luonnontilassa", vaan he olivat jo täysin riippuvaisia Yhdysvaltojen infrastruktuurista ja tuotannosta. Heillä oli länsimaisella teknologialla valmistetut aseet, vaatteet jne.

"Luonnontilassa" intiaanit tuhosivat säälimättä luontoa ja eläimiä. He tappovat lukemattomia lajeja, kuten jättiläislaiskiaisen, sukupuuttoon. Biisoneita intiaanit itse ajoivat tuhansittain kuolemaan, eivätkä pystyneet edes käyttämään kaikkea tappamaansa. Taudit ja nälänhädät pitivät intiaanien määrän jotenkuten kurissa, niin että he eivät aivan ehtineet tappaa itse biisoneita sukupuuttoon.

Intiaanit olivat myös luonnostaan äärimmäisen julmia. He keksivät mitä mielikuvituksellisimpia kidutustapoja vangiksi saatujen vihollisten tappamiseksi mahdollisimman tuskallisesti ja hitaasti. Myös intiaanien "uskonto" sisälsi hirvittäviä julmuuksia, joihin lasten täytyi alistua, jotta heistä olisi tullut "miehiä" tai "naisia".

Onneksi nykyaikana intiaanit saavat nauttia Yhdysvaltain valtiossa erityistä, suojeltua asemaa. Heillä on käytettävissään länsimainen infrastruktuuri, koulutus ja lääketiede. Heillä on kaikki mahdollisuudet pyrkiä parempaan asemaan yhteiskunnassa. He voivat halutessaan myös juhlia joulua (lähes kaikki intiaanit ovat nykyään kristittyjä), ja saavat joululahjoja ja jouluaterian.

Tuskin kukaan nykyajan intiaaneista olisi mielestään onnekas, jos "pääsisi" elämään takaisin "luonnontilaan", joka on pelkkää loputonta tuskaa, kylmää, nälkää ja kurjuutta, vailla mitään toivetta paremmasta elämästä koskaan.

"Mä ko suutun niiin minua ei pelkää kukaa!"