Valtiotornin Ainoa Oikea Joulukalenteri

Niin sanotut "perinteiset jouluruoat" ovat itse asiassa tulleet maahamme vasta sangen myöhään.

Millainen olisi sitten aito perinteinen suomalainen joulupöytä? Sepä ei nykynuorisolle taatusti maistuisi. Hehän eivät ole koskaan nähneet nälkää, eivätkä ymmärrä, miten tärkeää ruoka itse asiassa on, ja kuinka paljon ankaraa työtä ja vaivaa on ennen vanhaan jouduttu jokapäiväisen leivän eteen näkemään.

Tärkeimmän jouluruuan, eli joulukinkun, kuten niin monen muunkin sivistyneen asian, toi rahvaan tietoisuuteen ruotsalainen parempi väki. Suomalaisten joulupöytään kinkku tuli yleisesti vasta 1930-luvun jälkeen! Tässä mielessä suomalaisten ei oikeastaan tarvitsisi mässäillä kinkulla, se kuuluu hienomman väen pöytiin. Kun taas Pohjoismaissa rahvas on syönyt kinkkua, niin se on liittynyt pakanajumalien palvontamenoihin. Tämäkin seikka puhuu kinkkua vastaan. Rosolli eli sallatti on myös ruotsalaista alkuperää ja sitäkin rahvas alkoi apinoida vasta 1900-luvulla. Sillisalaatillakaan ei siis ole sijaa aidossa suomalaisessa joulussa.

Osassa Suomea oli perinteenä tehdä jokaiselle perheenjäsenelle oma leipäpino, jossa oli montaa lajia leipää - ja kerrankin riittävästi. Usein jouduttiin kulkemaan nälässä, kun leipää piti kaiken aikaa säännöstellä, jotta jauhot riittäisivät seuraavaan satoon asti. Harvoin joulunakaan saatiin mitään pullasuttua, kuten nykynuoriso, vaan ruisleipää, ohrarieskaa jne. Ja jos jouluna sai peräti voita, niin se toi jo suuren juhlan tunnelmaa!

Joulupöydässä oli joskus jopa lihaakin, mutta usein pääruokana oli kala. Särkeä, ahventa, muikkua, lahnaa, haukea - pohjoisessa lohta.

Niillä, jotka eivät joulunakaan herrastelleet lihalla tai kalalla, oli pääruokana ehkä ohrasuurimoista haudutettua puuroa, jos hyvin kävi.

Naurislaatikko on nykyisten laatikkoruokien esi-isä. Ei ennen vanhaan ollut perunoita ja tuskin porkkanoitakaan.

Olut tai sahti olivat aivan välttämätön osa vanhaa joulunviettoa. Oikeaa sahtia saattaa paikoitellen jopa vielä löytyäkin, mutta oluttahan Suomessa ei tehdä. Se, mitä tehdään, ei ole olutta. Hammurabin laki muuten sääti, että oluen vedellä jatkajat oli teloitettava.

Oikean suomalaisen joulupöydän keskeisellä sijalla on suuri kylvö- eli toukoleipä, jossa oli usein vielä tähkiä pystyssä. Tätä leipää ei jouluna syöty, vaan se säästettiin kevääksi - tosin kyseessä oli pakanallinen magia, jolla yritettiin siirtää edellisvuoden viljaonni seuraavaksi vuodeksi. Sen takia tämä perinne ei enää ole suositeltava.

Mitähän siis mahtaisi nykyajan pullasutulla, hampurilaisilla, pizzalla ja limulla ruokittu nuori tuumata, kun joulupöydässä olisikin ruisleipää, voita, naurislaatikkoa ja haukea? Veikkaan, että kyllä siltä itku pääsisi. Me vanhemmat ja viisaammat itkisimme korkeintaan ilosta, ja söisimme hyvällä ruokahalulla!