Valtiotornin Ainoa Oikea Joulukalenteri 2008

Hiljattain olimme pakotettuja lukemaan medioista surullisen uutisen. Todellinen mediapersoona sekä kirjoittaja, kuvaaja, tv-dokumenttien ohjaaja, uutiskommentaattori, radio- ja tv-keskustelija, esiintyjä, tuottaja ja ennen kaikkea reservin majuri Timo T. A. Mikkonen oli tulossa suursotaharjoituksiin suorittamaan asianmukaisia tehtäviään, ja joku kersantti ryhtyi hävyttömästi sinuttelemaan häntä eikä puhutellut häntä herra majuriksi, kuten olisi ohjesäännön mukaan pitänyt!

Tämä on jälleen taas yksi asia, joka on nykymaailmassa pakko turmella ja viedä lokaan. Vanhempia ja korkea-arvoisempia ei millään tavalla kunnioiteta. Pitäisi muistaa, että ennen vanhaan lapsille opetettiin tämä tärkeä asia sillä tavalla, että lasten piti teititellä vanhempiaan ja käyttäytyä kotona sotilaallisesti. Lapsen täytyi pyytää lupa puhutella vanhempaa, mikäli tämä ei ensin puhutellut lasta.

Lapset eivät myöskään istuneet samaan ruokapöytään aikuisten kanssa, ei edes jouluna. Aikuiset söivät ensin, ja sitten kun he olivat lähteneet pöydästä, oli vasta lasten vuoro. Lapset söivät seisaaltaan. Lapset eivät koskaan saaneet itse myöskän ottaa mitään syötävää, työkalua tai tavaraa, vaan piti aina kysyä ensin aikuiselta. Kuri oli kovaa: lasten oli tehtävä juuri kuten vanhemmat määräsivät. Mitään pullikointia ei sallittu. Raamatussahan vanhempien vastustamisesta määrätään peräti kuolemanrangaistus!

Kunpa nykyajankin lapset kasvatettaisiin tällä tavalla. Tai, oikeastaan, ns. vapaan kasvatuksen kurimukseen joutuneet lapset olisi jo pitänyt silloin aikoinaan kasvattaa näin. Nythän nämä heitteille jätetyt lapset ovat jo saaneet omia lapsia, eivätkä osaa enää lainkaan kasvattaa niitä.

Ajatelkaapa, vanhemmat, miten joulun nykyään pilaa se, että lapset riekkuvat ja metelöivät koko joulun ajan ihan miten haluavat. Jouluostoksetkin ovat yhtä tuskaa, kun sadat lapset huutavat täyttä kurkkua ja riehuvat marketeissa mielensä mukaan. Jouluaattonakaan ei saada minkäänlaista rauhaa, vaan lapset ovat koko ajan mankumassa, että koska se pukki oikein tulee ja tuo lahjat. Ja sitten kun se pukki tulee, niin lapset eivät osaa yhtään käyttäytyä ja vetävät pukkiakin parrasta.

Kuinka paljon mukavampi, rauhallisempi ja hartaampi juhla joulukin olisi, kun lapset olisivat kiltisti ja hiljaa, tai pysyttelisivät rauhallisesti leikkien omassa huoneessaan (mikäli talossa sellainen huonejärjestely on) ja eivät edes pukin tullessa yltyisi meluamaan. Jos jonkinlaista riehumista pitäisi järjestää, niin vaikka piirileikki virsiä laulaen kuusen ympärillä voisi tähän iloiseen mutta hartaaseen aattoon sopia.

"Älä jätä huomisex sitä hauskaa, jota voi tehä tänään, koska sitä samaahan voi tehä huomenna uudestaa."