|
Valtiotornin Ainoa Oikea Joulukalenteri 2008
Olaus Magnus kertoo kirjassaan Historia de gentibus septentrionalibus
(1555) eräästä vanhasta lasten talvileikistä, jonka oivalliset hyödyt ja
oikea suoritustapa pitäisi palauttaa nykyäänkin lasten mieliin. Kyseessä
on lumilinnoitusten valtaaminen.
Nuorukaiset lähtivät ensinnäkin toimeen vanhempien miesten kehoituksesta.
Eli, vanhemmat tuohon aikaan rohkaisivat nuoria reippaisiin ulkoleikkeihin.
Nykyäänhän lapset eivät lainkaan edes kuuntele vanhempia, vaan makaavat
vain sohvalla tai tietokoneen ääressä velttona roskaruokaa ahmien.
Nuorukaiset menivät jollekin korkealle paikalle. Siellä he kasasivat suuria
määriä lunta ja rakensivat niistä linnoitusten muurien tapaisia esivarustuksia.
Nämä varustettiin ampuma-aukoilla ja valeltiin vedellä, jolloin ne pakkasen
vaikutuksesta kovettuivat hyvin lujiksi.
Kun linnoitus oli valmis, nuorukaiset jakaantuivat kahteen joukkoon, joista
toinen meni lumilinnaan sitä puolustamaan ja toiset jäivät ulkopuolelle sen
valloittamista varten.
Aseina sai käyttää vain lumipalloja. Jos joku lisäsi lumipalloon kiven,
rautaa, puuta tai jäätä, siitä seurasi ankara rangaistus: rikkeen tekijä
upotettiin alastomana jäiseen veteen. Lumipallojen heittelyn lisäksi
kaivettiin lumen alle käytäviä, joiden kautta koetettiin tunkeutua
linnaan. Pian tapeltiin nyrkein käsikähmässä, kunnes linnoituksen lippu
siepattiin. Sitten hävinnyt puoli siirtyi vuorostaan ulkopuolelle
valloitusta yrittämään.
Eivätkö tällaiset harjoitukset valmentaisi ja karaisisi nykynuoria
erinomaisella tavalla - jopa paremminkin kuin "Tahko" Pihkalan keksimä
pesäpallo, joka on nykyjään tunnettu lähinnä sopu-otteluista ja kaikenlaisesta
muusta vilunkipelistä. Reippaat, karaisevat sotaharjoitukset ulkona
ankarassa pakkassäässä valmentavat nuoria loistavalla tavalla siihen
kaikkein tavoitelluimpaan kohtaloon eli sankarivainajan ylevään osaan
sodan rintamilla!
| |
4
"Lyö toista vaan jos on ihan pakko."
|