|
Valtiotornin
Ainoa Oikea
Joulukalenteri
Niin sanotut "perinteiset jouluruoat" ovat itse asiassa tulleet maahamme
vasta sangen myöhään.
Millainen olisi sitten aito perinteinen suomalainen joulupöytä? Sepä
ei nykynuorisolle taatusti maistuisi. Hehän eivät ole koskaan nähneet
nälkää, eivätkä ymmärrä, miten tärkeää ruoka itse asiassa on, ja kuinka
paljon ankaraa työtä ja vaivaa on ennen vanhaan jouduttu jokapäiväisen
leivän eteen näkemään.
Tärkeimmän jouluruuan, eli joulukinkun, kuten niin monen muunkin
sivistyneen asian, toi rahvaan tietoisuuteen
ruotsalainen parempi väki. Suomalaisten joulupöytään kinkku tuli
yleisesti vasta 1930-luvun jälkeen! Tässä mielessä suomalaisten ei oikeastaan
tarvitsisi mässäillä kinkulla, se kuuluu hienomman väen pöytiin.
Kun taas Pohjoismaissa rahvas on syönyt kinkkua, niin se on liittynyt
pakanajumalien palvontamenoihin. Tämäkin seikka puhuu kinkkua vastaan.
Rosolli eli sallatti on myös ruotsalaista alkuperää ja sitäkin rahvas
alkoi apinoida vasta 1900-luvulla. Sillisalaatillakaan ei siis ole
sijaa aidossa suomalaisessa joulussa.
Osassa Suomea oli perinteenä tehdä jokaiselle perheenjäsenelle oma
leipäpino, jossa oli montaa lajia leipää - ja kerrankin riittävästi.
Usein jouduttiin kulkemaan nälässä, kun leipää piti kaiken aikaa
säännöstellä, jotta jauhot riittäisivät seuraavaan satoon asti. Harvoin
joulunakaan saatiin mitään pullasuttua, kuten nykynuoriso, vaan ruisleipää,
ohrarieskaa jne. Ja jos jouluna sai peräti voita, niin se toi jo suuren
juhlan tunnelmaa!
Joulupöydässä oli joskus jopa lihaakin, mutta usein
pääruokana oli kala. Särkeä, ahventa, muikkua, lahnaa,
haukea - pohjoisessa lohta.
Niillä, jotka eivät joulunakaan herrastelleet lihalla tai kalalla,
oli pääruokana ehkä ohrasuurimoista haudutettua puuroa, jos hyvin kävi.
Naurislaatikko on nykyisten laatikkoruokien esi-isä. Ei ennen
vanhaan ollut perunoita ja tuskin porkkanoitakaan.
Olut tai sahti olivat aivan välttämätön osa vanhaa
joulunviettoa. Oikeaa sahtia saattaa paikoitellen jopa vielä löytyäkin, mutta
oluttahan Suomessa ei tehdä. Se, mitä tehdään, ei ole olutta.
Hammurabin laki muuten sääti, että oluen vedellä jatkajat oli teloitettava.
Oikean suomalaisen joulupöydän keskeisellä sijalla on suuri kylvö-
eli toukoleipä, jossa oli usein vielä tähkiä pystyssä. Tätä leipää
ei jouluna syöty, vaan se säästettiin kevääksi - tosin kyseessä oli
pakanallinen magia, jolla yritettiin siirtää edellisvuoden viljaonni
seuraavaksi vuodeksi. Sen takia tämä perinne ei enää ole suositeltava.
Mitähän siis mahtaisi nykyajan pullasutulla, hampurilaisilla, pizzalla ja
limulla ruokittu nuori tuumata, kun joulupöydässä olisikin ruisleipää,
voita, naurislaatikkoa ja haukea? Veikkaan, että kyllä siltä itku pääsisi.
Me vanhemmat ja viisaammat itkisimme korkeintaan ilosta, ja söisimme
hyvällä ruokahalulla!

| |
Aikaa seuraavaan jouluaattoon:
...
15
|